Työryhmä linjasi: nykyinen makeisveromalli toimivin

Tiivistelmä sokeriverotyöryhmän loppuraportista

Sokeriverotyöryhmä on selvittänyt sokerin verottamista valtion verotulojen kartuttamiseksi ja terveellisen ravitsemuksen edistämiseksi sekä nykyisen makeisveron toimivuutta ja mahdollisuuksia veropohjan laajentamiselle vaihtoehtona sokeriverolle.

Työryhmä on tarkastellut sokerin verottamisen problematiikkaa, voimassa olevaa lainsäädäntöä ja tutkimustietoa terveystieteiden ja taloustieteen alalta. Sokerin yhteys lihavuuteen, kroonisiin sairauksiin ja hammasterveyteen on tuotu esiin uusimmissa tutkimuksissa. Työryhmä korostaa, että terveysongelmia ei voida ratkaista pelkästään sokeria verottamalla. Terveyden edistämisen tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi verotuksen ohella muita tehokkaita toimia sekä sitä, että sokerin ohella tarkasteltaisiin muitakin ravintoaineita, kuten esimerkiksi tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa.

Selvityksen perusteella todetaan, että verotuksen aiheuttamia kulutusmuutoksia on erittäin vaikea ennustaa. Erityisen ongelmallista on, jos sokeripitoiset tuotteet korvataan muilla epäterveellisinä pidettävillä tuotteilla, kuten suolaisilla naposteltavilla.

Työryhmä korostaa erityisesti lasten ja nuorten sokeristen tuotteiden kulutukseen vaikuttamista, koska lasten ja nuorten lihavuus on yleistynyt. Taustalla ovat muun muassa sokeroidut virvoitusjuomat sekä epäterveellisten välipalojen runsas nauttiminen. Työryhmä pitää nykyistä makeisveroa tästä näkökulmasta katsottuna tehokkaana ja toimivana
ohjauskeinona.

Verotasolla on ratkaiseva merkitys veron vaikutuksiin. Alhaisella verotasolla veron vaikutus hintaan jää vähäiseksi, jolloin vero ei myöskään ohjaa kuluttajien valintoja. Jos verotaso taas asetetaan ohjausvaikutuksen näkökulmasta riittävän korkeaksi, kulutuksen muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia kotimaiseen elintarviketeollisuuteen. Vaikutusten arvioinnin
haasteellisuuden vuoksi verotuksen vaikutuksista on voitu esittää vain yleisellä tasolla suuntaa antavia arvioita.

Työryhmä vertaili kolmea veromallia sekä arvioi niiden soveltuvuutta ja vaikutuksia. Loppuraportissa esitellään kokonaissokeripitoisuuteen perustuva veromalli, nykyisen makeisveron kaltainen veromalli sekä näiden yhdistelmämalli. Yhdistelmämalli olisi terveyden edistämisen kannalta optimaalisin ja makeisveromalli taas käytännössä toteuttamiskelpoisin. Sekä sokerivero- että yhdistelmämalli aiheuttaisivat merkittävän hallinnollisen taakan veron piiriin tuleville verovelvollisille eivätkä ne käytännössä ole toteuttavissa ennen vuotta 2017 sokeripitoisuuden ilmoittamisvelvollisuuden vuoksi.

SOKERIVEROTYÖRYHMÄN LOPPURAPORTTI