Väitös: Ruisleivällä ja hapatetulla täysjyvävehnäleivällä on myönteisiä vaikutuksia aterianjälkeisiin verensokeri- ja insuliinivasteisiin

Terveystieteiden maisteri Jenni Lapin väitöstutkimus osoitti, että ruisleivällä ja hapattamalla valmistetulla täysjyvävehnäleivällä on myönteisiä vaikutuksia aterianjälkeisiin verensokeri- ja insuliinivasteisiin. Ruisleivän ja hapatetun täysjyvävehnäleivän syöminen aiheutti matalamman verensokeri- ja insuliinivasteen kuin valkoisen vehnäleivän syöminen sekä terveillä tutkittavilla että niillä, joilla oli metabolinen oireyhtymä.

Tutkimuksessa todettiin myös, etteivät viljakuidun fenolihapot selittäneet myönteisiä vaikutuksia aterianjälkeisissä vasteissa eikä pitempiaikainen ruisleivän nauttiminen merkittävästi muuttanut paksusuolen mikrobikoostumusta.  Runsaskuituisella, bioprosessoitua ruislesettä sisältävällä valkoisella vehnäleivällä oli neljän viikon käytön jälkeen vakioidussa ateriakokeessa samanlainen vaikutus paasto- ja aterianjälkeiseen sokeriaineenvaihduntaan kuin täysjyväruisleivällä.

Täysjyväviljatuotteiden ja viljakuidun vaikutukset elimistössä

Täysjyväviljatuotteiden käytön on havaittu useissa väestötutkimuksissa vähentävän tyypin 2 diabeteksen riskiä. Suomalaiset ravitsemussuositukset ohjeistavatkin syömään päivittäin vähintään kolme annosta täysjyväviljatuotteita. On kuitenkin epäselvää, miten tai millä mekanismilla täysjyväviljatuotteet vähentävät diabetesriskiä. Lappi pyrki väitöstutkimuksessaan selvittämään suoliston kautta mahdollisesti välittyviä vaikutuksia sokeriaineenvaihduntaan. Aterianjälkeisten vasteiden lisäksi tutkimuksen kohteena olivat suoliston mikrobikoostumus, suolistokäymisessä viljakuidusta muodostuvat lyhytketjuiset rasvahapot sekä viljakuituun sitoutuneet fenolihapot, kuten ferulahappo, ja niiden aineenvaihduntatuotteet. Väitöstutkimukseen sisältyi vuosina 2007–2012 suoritettuja ateriakokeita ja interventioita, joihin osallistui useita pohjoissavolaisia vapaaehtoisia miehiä ja naisia.

Tutkimuksessa havaittiin, ettei suoliston mikrobikoostumuksessa ollut eroa kahdentoista viikon päivittäisen valkoisen vehnäleivän tai ruisleivän syömisen jälkeen, vaikka näiden ruokavalioiden viljakuitupitoisuus oli huomattavasti erilainen. Runsaskuituisen ruista sisältävän leivän syöminen neljän viikon ajan kuitenkin lisäsi terveillä tutkittavilla paksusuoliperäisten lyhytketjuisten rasvahappojen pitoisuutta veressä vähäkuituisen ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävän vakioidun aterian jälkeen mitattuna. Lyhytketjuisten rasvahappojen vaikutukset sokeriaineenvaihduntaan vaativat kuitenkin lisätutkimuksia.

Tutkimus antoi viitteitä siitä, että jatkossa sokeriaineenvaihduntaa ja lyhytketjuisten rasvahappojen muodostumista pitäisi myös pitkäaikaisissa ravitsemustutkimuksissa mitata tavanomaisen sokerirasitustestin sijasta vakioidun ateriakokeen avulla paastotilassa suoritettavien mittausten lisäksi.

Ruisleipää ruokavalioon

Tulokset tukevat aiempaa tietoa siitä, että sokeriaineenvaihdunnan kannalta valkoista vehnäleipää parempi valinta on leipä, joka on leivottu rukiista tai täysjyvävehnästä hapattamalla. Koska hapatetun täysjyvävehnäleivän saatavuus Suomessa on huono, ruisleipä on helppo ja kätevä valinta, sillä se on myös aina erinomainen viljakuidun lähde.

Terveystieteiden maisteri Jenni Lapin kliinisen ravitsemustieteen alaan kuuluva väitöskirja "Effects of wholegrain foods and grain fibre in intestinal tract in relation to glucose metabolism: With an emphasis on wheat and rye bread effects" (Täysjyväviljatuotteiden ja viljakuidun – erityisesti vehnä- ja ruisleivän – vaikutukset suolistossa liittyen verensokeriaineenvaihduntaan) tarkastettiin 9.5.2014 Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä oli professori Riitta Korpela Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Kaisa Poutanen Itä-Suomen yliopistosta ja VTT:ltä.

Jenni Lappi on syntynyt vuonna 1983 Rautalammilla ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2002 Suonenjoen lukiosta. Hän on suorittanut terveystieteiden maisterin tutkinnon vuonna 2008 Kuopion yliopistossa.