Historiaa

Suomen Leipuriliitto ry:n lyhyt historiikki

Suomen Leipuriliiton perustamisen syy oli yötyö eli asia, josta keskustellaan vielä tänäkin päivänä, joskin hieman eri syystä kuin 1800-1900-luvun taitteessa. Tuolloin leipomoiden järjestäytyneet työntekijät alkoivat vaatia yötyön poistamista. Työnantajien mielestä yötyö oli kuitenkin välttämätöntä, joten työntekijät menivät lakkoon elokuussa 1899. Työtaistelu päättyi tuolloin työantajien hyväksi, mutta oli varsin selvää, ettei asia jäisi siihen.

Sen vuoksi viranomaiset alkoivat valmistella uuttaleipomotyölakia ja Teollisuushallitus antoi lokakuun 1899 alussa esityksen leipomoiden työaikaa koskevaksi asetukseksi. Ennen kuin asia meni eteenpäin, viranomaiset halusivat kuulla leipomotyönantajien mielipiteen. Siksi leipomotyölakiesitys lähetettiin lausuntopyynnön kera huomattavimmille helsinkiläisille leipurimestareille syksyllä 1899. Näiden mielestä asia oli niin tärkeä, että sen hoitaminen vaati yhteenliittymistä. Niinpä he perustivat uuden Helsingin Leipurinammatinharjoittajain liiton aivan vuoden 1899 lopussa.

Leipomotyölakiesitystä pidettiin niin tärkeänä, että helsinkiläisten mestareiden uusi liitto päätti ensi töikseen koota Suomen leipomotyönantajat yhteen. Niinpä koko maan leipurin- ja kondiittorinammatinharjoittajat kutsuttiin yhteiseen kokoukseen Helsinkiin 15.-17. maaliskuuta 1900.

Paikalle saapui 49 leipomotyönantajaa. Leipurimestari Karl Magnus Brondin avasi Helsingin Seurahuoneella (nykyisin Helsingin kaupungintalo) ”Suomen Leipurin- ja Konditorin-ammatin työnantajain 1. yleisen kokouksen” maaliskuun 15:nnen päivän illansuussa. Kokouksessa oli tarkoitus sekä pohtia leipomotyölakiesitystä että valtakunnallisen leipureiden ja kondiittoreiden liiton perustamista. Laki tuli voimaan monien vaiheiden jälkeen vasta vuonna 1909.

Suomen Leipuriliiton perustaminen
 

Suomen Leipuriliitto perustettiin kokouksen kolmantena päivänä, joka oli siis 17.3.1900. Iltapäivällä käsiteltiin ehdotus ”Suomen Leipurin- ja Konditorin-Ammatin harjoittajain liiton” säännöiksi. Säännöt hyväksyttiin yksimielisesti ja samalla tehtiin päätös liiton perustamisesta. Jäseneksi pääsivät hyvämaineiset henkilöt, jotka harjoittivat ”leipurin- ja konditorinliikettä”.  Pääsymaksu oli 10 silloista markkaa ja jäsenmaksu vahvistettiin vuosittain liittokokouksessa. Liiton ylin päättävä elin oli vuosikokous ja siellä valittiin toimikunta eli hallitus hoitamaan liiton juoksevia asioita. Hallitukseen kuului puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä seitsemän jäsentä, kuten nykyisinkin.

Näin perustettuun uuteen liittoon liittyi saman tien 31 jäsentä.  Ensimmäinen puheenjohtaja oli helsinkiläinen leipurimestari Karl Magnus Brondin (Brondinin Höyryleipomo). Häntä seurasivat G.E. Lindberg (G.E. Lindberg Oy), Alfred Pursiainen (T:mi Alfred Pursiainen), Tauno Väyrynen (Oy Primula Ab), Jarl Lundström (Hildénin Leipomo Oy), Kalevi Paakkinen (Leipomo K Paakkinen Oy), Juhani Enkovaara (Oy Eho Ab), Kaj Boström (Oy E. Boström Ab), Anders Bondén (Oy Ecce-Re Ab) ja viimeisimpänä vuoden 2010 alussa toimikautensa aloittanut Jari Elonen (Elonen Oy Leipomo).

Liiton nimi oli aluksi Suomen Leipurin ja Konditorin-Ammatin Harjoittajain Liitto, mutta se todettiin jo 1920-luvulla liian pitkäksi ja hankalaksi. Liiton hallituksen ehdotus uudeksi nimeksi oli ensin Suomen Leipurien Keskusliitto, mutta pian se lyhentyi Suomen Leipuriliitoksi. Uusi nimi hyväksyttiin vuonna 1933 Turussa pidetyssä vuosikokouksessa.

Leipuri-lehti vuodesta 1903

Melko pian perustamisensa jälkeen liitto perusti myös oman lehden, Leipurin, joka ilmestyy edelleen alan ainoana ammattilehtenä Suomessa. Lehti aloitti ilmestymisensä vuoden 1903 alussa. Pari kertaa sen ilmestyminen keskeytettiin taloudellisista syistä (vuosina 1908 ja 1920-22), mutta vuodesta 1923 lähtien Leipuri on ilmestynyt keskeytyksettä tähän päivään asti.

Liiton toimisto

Alkuvuosina Leipuriliiton organisaatio oli hyvin kevyt. Luottamushenkilöiden ohella liitossa työskenteli yksi sivutoiminen sihteeri, jonka tehtävänä oli myös Leipuri-lehden toimitustyö. Vähitellen huomattiin, että sivutoiminen sihteeri ei enää riittänyt. Ensimmäinen päätoiminen sihteeri, Väinö Raatikainen, palkattiin vuonna 1931. Häntä seurasi Martti Talvia, joka hoiti tointa vuodesta 1936 vuoteen 1967 asti. Tuolloin Leipuriliiton asioita hoitamaan palkattiin kaksi henkilöä: toiminnanjohtajaksi Leo Hämäläinen ja leipurin toimitussihteeriksi Eva Frisk.

Vuonna 1977 eläkkeelle jääneen Leo Hämäläisen työtä jatkoi lyhyen aikaa Jukka-Pekka Jordan ja häneen jälkeensä toimitusjohtaja Olli Kuhta vuoden 1978 alusta. Samoihin aikoihin palkattiin liittoon yleissihteeriksi Terttu Ilmelä ja Leipuri-lehden toimituspäälliköksi Riitta Räisänen.  Kolmihenkisellä toimisto-organisaatiolla jatketaan edelleen, toimihenkilöt vain ovat vaihtuneet.

Liitto kaikenkokoisille yrityksille

Suomen Leipuriliiton jäseninä oli alusta alkaen sekä leipomo- että konditoria-alan yrityksiä. Niin ikään jäseninä on alusta lähtien ollut mukana sekä suuria että pieniä yrityksiä. Jäsenrakenne on säilynyt monipuolisena myös alan rakennemuutosten keskellä. Liitossa ovat mukana suuret teollisuusleipomot, keskisuuret alueleipomot sekä pienet käsityöleipomot. Suomen Leipuriliitto on kaikille leipomo- ja konditoria-alan yrityksille yhteinen liitto päinvastoin kuin monessa muussa maassa, joissa teollisilla ja käsityövaltaisilla leipomoilla on eri liitot.

Leipuriliiton mottona voidaan pitää seuraavaa: liitto on jäsenyrityksiä varten, ei niin, että jäsenyritykset ovat liittoa varten.

Vielä nykyisinkin Leipuriliiton ylin päättävä elin on vuosikokous, jossa jäsenet päättävät asioista yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Juoksevia asioita hoitaa hallitus, kuten on ollut alusta asti. Valtuuskunta perustettiin
Leipuriliiton organisaatioon vuonna 1967, jotta eri alueiden näkemykset voitiin ottaa paremmin huomioon. Leipuriliitossa on 14 paikallisyhdistystä ja valtuuskunnan muodostavat paikallisyhdistysten puheenjohtajat.
 

Leipuriliiton tehtävien painottuminen on hieman vaihdellut ei aikakausina, mutta tärkeintä on kuitenkin aina ollut jäsenyritysten hyväksi toimiminen. Vaikka liitto on työnantajien järjestö, se ei ole varsinaisia työehtosopimusneuvotteluja käyvä työnantajaliitto, vaan neuvotteluissa työnantajapuolta edustaa Elintarviketeollisuusliitto ry. Leipuriliitto pyrkii vaikuttamaan siihen, että Elintarviketeollisuusliitto ottaisi tes-neuvotteluissa leipomoalan kysymykset mahdollisimman hyvin huomioon.

Lainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä Leipuriliitto vaikuttaa viranomaisiin ja lainsäätäjään, jotta ei säädettäisi sellaisia säännöksiä, jotka olisivat leipomoelinkeinolle vahingollisia.

Neuvontaa, koulutusta ja kilpailuja

Neuvonta työsuhdeasioissa on asia, jonka jäsenyritykset kokevat erittäin tärkeäksi, samoin kuin neuvonnan elintarvikelainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä. Neuvontaa saa sekä Leipuriliitosta että yhteistyösopimuksen
ansiosta myös Elintarviketeollisuusliiton työmarkkinajuristeilta sekä muilta elinkeinopuolen asiantuntijoilta. Niin ikään järjestetään koulutustilaisuuksia jäsenistölle sekä ammatillisia matkoja kansainvälisille messuille. Kansainvälistä tuntumaa Leipuriliitolle tuo jäsenyys neljässä leipomoalan kansainvälisessä järjestössä, joiden kokouksissa liiton edustajat käyvät säännöllisesti. Samoin Leipuriliitto kuuluu pohjoismaisten leipomoalan liittojen muodostamaan Nordiska Rådet -yhteistyöfoorumiin.

Leipomoalan arvostusta ja näkyvyyttä edistetään mm. olemalla mukana Leipätiedotus ry:n toiminnassa ja vaikuttamalla sen toimintaan, Vuoden Leipäkauppa -kilpailulla sekä leipomoalan SM-ammattitaitokilpailuilla. Alan opiskelijoille järjestetään joka vuosi oma Rinkeli Grand Prix -ammattitaitokilpailu. Leipuriliitto lähettää säännöllisesti kilpailijoita myös kansainvälisiin leipomo- ja konditoria-alan kilpailutapahtumiin.

Kotimaassa tärkein jokavuotinen tapahtuma, jonne leipomoyrittäjät perheineen saapuvat, ovat liiton kesäpäivät eli Leipuripäivät. Tämä vuosikokouksen ympärille kehittynyt viikonlopputapahtuma on lajissaan ainutlaatuinen ja kokoaayhteen joka vuosi 400-600 leipomoalan ammattilaista ja alan yhteistyökumppania.
 

Tämä historiakatsaus on koottu Leipuriliiton vuonna 2010 ilmestyneen historiikin, Suomen Leipuriliitto 1900-2012, Katsaus leipomoalan historiaan, pohjalta. Teoksen ovat kirjoittaneet tutkijat Aaro Jalas ja Veijo Åberg ja sitä voi tilata Suomen Leipuriliitosta (linkki tilaussivulle).